Kuka olen?

Espoo vaihteeksi ensin

Syystä tai toisesta Espoota on kohdeltu valtakunnan politiikassa viime aikoina epäoikeudenmukaisesti. 

Maksamme esimerkiksi vuosittain verotulojen tasausta noin 200 miljoonaa euroa valtiolle, joka jakaa nämä rahat valtion tasolla syntyneen poliittisella päätöksellä muiden kuntien käyttömenoihin. Espoo siis elättää muita kuntia saamatta tästä itselleen vastinetta.

Kuitenkin olemme sitten vasta kakkossijalla palveluja jaettaessa. Esimerkiksi HUSin toimitusjohtaja Juha Tuominen piti valtakunnallista koronarokotteiden jakotapaa jopa epäeettisenä: ”Osalla alueista koronaa on paljon, osalla alueista vähän. Ja kaikki saavat yhtä paljon rokotteita väestömäärään suhteutettuna. Aluepolitiikka jyräsi terveyspolitiikan.”

Tiedän hyvin, että näitä asioita ei päätetä Espoon kaupunginvaltuustossa, mutta jos me espoolaiset emme pidä ääntä asiasta, ei kukaan muukaan tee sitä puolestamme.

Vastuullinen taloudenpito

Espoo joutuu ottamaan velkaa puoli miljardia seuraavien kolmen vuoden aikana. Tämä on siis meidän kuluttamaa rahaa, jonka lapsemme joutuvat aikanaan maksamaan takaisin. Nyt tulisi löytää tasapaino, jolla voidaan turvata lasten ja vanhusten tarvitsemat palvelut, kaupungin kehittäminen vetovoimaiseksi sekä velkaantumisen pysäyttäminen. Tähän ei varmastikaan ole olemassa helppoa ratkaisua, mutta haluan olla mukana yrittämässä löytää sellaisen.

Kainostelematta espoolainen

Nuorempana matkustelin kansainvälisissä konferensseissa ja panin merkille, että aina kun puhuja sattui olemaan Suomesta ja tarkemmin ottaen Tampereelta, hän aloitti esityksensä sanoilla ”Me Tampereella….”. Sitten kun puhuja oli Espoosta, niin hän ei kyllä ikinä aloittanut sanoilla ”Me Espoossa…”. 

Itse olen kuitenkin aina ollut ylpeä espoolaisuudestani – jopa niin pitkälle, että nimesin kaksi ensimmäistä yritystäni kotipaikkani mukaan Espoon viihdetuotanto Oy:ksi ja Espoo Enterprises Oy:ksi. 

Pitkäjänteisyys ja periksiantamattomuus

Elämänohjeeni on: ”Success is just on the other side of feeling uncomfortable.” Tarkoittaa sitä, että hyvien asioiden saavuttamiseksi on lähes aina nähtävä vaivaa ja kestettävä hieman epämukavuutta. Olen harjoitellut tätä juoksemalla 150 täyden matkan maratonia.

Yrittäjyys ja start-up kulttuuri

Yrittäjyys ja start-up kulttuuri ovat minulle tärkeitä. Opiskelin yrittäjyyttä jo 80-luvulla, jolloin se ei todellakaan ollut kuuminta hottia vaan luennoitsija aloitti kurssin toteamalla, että vastoin yleistä luuloa yrittäjyys ei ole täysin rikollista toimintaa. (Tuohon aikaan erityisesti vasemmisto suhtautui yrittäjyyteen ja yrittäjiin erittäin vihamielisesti ja syyllistäen.)

Urani alkupään yritykseni Espoo Enterprises Oy auttoi keksijöitä ja pienyrityksiä löytämään itselleen ensimmäisiä asiakkaitaan. Vei läpi noin 200 kaupallistamishanketta, joissa etsin tekniikan, muotoilun ja sisällöntuotannon alojen tuotteille uusia asiakkaita ja markkinoita.

Vuonna 2012 totesimme isäni Veikko Jääskeläisen kanssa, että nyt voisi olla kypsä perustaa Suomeen ensimmäinen yksityinen kauppakorkeakoulu. (Veikko on Helsingin kauppakorkeakoulun eli nykyisen Aalto kauppakorkeakoulun entinen rehtori.) Perustimme HELBUS Helsinki School of Businessin, jossa voi suorittaa englantilaisen yliopiston University of Northamptonin kauppatieteiden kandidaatin ja maisterin tutkinnot. Yksityiselle kauppakorkeakoululle osoittautui olevan tilausta ja kasvamme nyt yhdeksättä vuotta peräkkäin.

Koulutusmahdollisuuksien tarjoaminen nuorille

Aikoinaan kun tulin murrosikään, keskiarvoni tippui 9,4stä 6,9ään. Viime hetkellä vanhemmat sitten potkivat takapuoleen niin, että aloin taas lukea. Yo-kirjoituksissa meni lopulta sen verran hyvin, että pääsin kauppakorkeakouluun. Tästä kokemuksesta kuitenkin tiedän, että nuoren koulutuspolku saattaa Suomessa katketa todella pienestä asiasta. Tänäkin vuonna korkeakoulupaikkaa hakee noin 170 000 nuorta, joista alle 50 000 tulee valituksi. Siis lähes 70 % hakijoista jää joka vuosi ilman opiskelupaikkaa.

Koulutusmahdollisuuksien tarjoaminen onkin aihealue, jossa me HELBUS Helsinki School of Businessissa teemme todella konkreettista työtä satojen nuorten eteen.

Espooseen yksi pururata

Espoossa on mielestäni pidetty hyvää huolta liikuntamahdollisuuksista. Mutta tiedätkö mitä? Espoossa ei ole ainuttakaan pururataa! Lapsuudessani niitä oli joka puolella. Nykyisin pururadat on korvattu kivituhkalla, joka nimensä mukaisesti on paljon kovempaa kuin puru.

Kysyin Espoon liikuntatoimesta, miksei meillä ole pururataa. Vastauksena tuli, että puruja ei enää ole myynnissä ja ne valuvat sadeveden mukana pois radalta. Noh, kuitenkin ihan naapurissa Lohjalla ja Kirkkonummella on pururatoja. 

Jokainen, jolla on joskus ollut jalat juoksemisesta kipeänä, osaa arvostaa pururataa kuntoutumisvälineenä. Siksi haluaisin, että meillä Espoossa olisi ainakin yksi sellainen.

Jos tulen valituksi, järjestän excursion naapurikuntiin, jotta opimme mistä kallisarvoisia puruja saa ostaa ja miten ne kiinnitetään rataan niin, että sade ei niitä vie.

Suojellaan merta ja rantojamme

Luonnon ja kehityksen välillä on haettava käytännöllistä tasapainoa. Viheralueita on säilytettävä ja merestämme pitää pitää huoli. Helsinki kippaa mereen valtavan määrän jätettä lumen mukana. Rankkasateiden aikana Helsinki päästää myös vessojen jätevedet puhdistamattomina suoraan mereen. Haluan olla mukana viestittämässä naapurikaupungillemme, että tällaisen on loputtava.

Kierrätyspisteet siisteiksi

Espoossa on hyvin kierrätyspisteitä, mutta joskus tuntuu, että ne saattavat toimia itseään vastaan. Kierrätyspisteet saavat järkevät ihmiset käyttäytymään välillä tosi kummallisesti. Kotona toimitaan vastuullisesti, mutta kun päästään kierrätyspisteelle, dumpataan jätteet säiliöiden ympärille miten sattuu. Moni kierrätyspiste näyttää nyt pop-up kaatopaikalta, eikä kukaan ansaitse tällaista naapurikseen. Haluan olla mukana etsimässä ratkaisua tähän ongelmaan.